Yhteystiedot | Vieraskirja | Uutta sivuilla | Näistä sivuista | Sivukartta
Etusivu > Harrastukset > Aikuinen-lapsi-jumppa
|
Emman ensimmäisestä aikuinen-lapsi jumpasta tai oikeastaan Ellin musiikkileikkikoulusta Emma ei voi muistaa mitään. Hän tuli jo ihan vauvana minun kantoliinassani mukana Ellin kerhoon Haukilahteen. Emma sai selvästi harvoin annettavan poikkeusluvan, sillä kerhoon ei yleensä suvaittu sisaruksia. Emmalla oli kuitenkin ehtona, että piti olla ehdottoman hiljaa. Emma toteutti käskyä hienosti. Useimmiten kantelemusiikki ja äidin liikkeet saivat hänet heti nukahtamaan. Vähän kasvettuaan Emma reagoi musiikkiin useimmiten nauramalla. Emmalla oli kerhossa myös tärkeä tehtävä äidin kunnon kohottajana. Ei nimittäin ole ihan pikku treeni juosta ja tanssia Ellin kanssa kokonainen tunti Emma kantoliinassa. Välillä tietysti myös Ellin piti päästä tanssikoreografioiden myötä syliin ja silloin oli äidillä kaksi tyttöä kannettavana. Joskus minua kovin nauratti kuin kaksi lasta sylissäni huojuin ympäri ja lausuin lorua: "...vääräs koivus, kieros katajas ja käkkärämännyn latvas..." Siltä me varmaan näytimmekin.
Ensimmäisenä syksynä ja keväänä Vihtiin muuton jälkeen kävimme koko perhe Nummelassa Kuoppanummen koululla Vihti Gymin aikuinen-lapsi-jumpassa tiistai-iltaisin. Kerho oli suunnattu Ellin ikäisille, mutta vetäjä lupasi, että myös Emma pääsee mukaan, kun meitä aikuisia on kaksi. Vetäjinä toimivat Sylvin jumppari Merja ja hänen Ellin ikäinen tyttärensä Nelli.
Kerho alkoi aina siten, että kaikki lapset ympyrässä taputtivat nimensä. Ensin kaikki tarvitsivat vanhempien apua ja rohkaisua, mutta kevään lopulla jo muita puolitoista vuotta nuorempi Emmakin alkoi selvitä tehtävästä melkein itse. Seuraavaksi oli ohjelmassa alkuverryttelyt musiikin tahtiin. Emma usein verrytteli äidin kanssa ja osin äidin sylissä, jottei jäänyt vauhdissa pikamenijöiden jalkoihin. Eri kerroilla oli sitten erilaisia, vaihtuvia jumppateemoja: joskus tehtiin temppurata, joskus jumpattiin pallojen tai vanteiden, lelueläinten tai huivien kanssa. Emman tykkäsi erityisen paljon niistä kerroista, jolloin leikittiin pyörivällä taikapeitolla. Se oli aikalailla suloisenjännää. Myös pallot olivat Emmalle mieleen. Kerhon lopuksi jokainen lapsi sai kerhokorttiinsa leiman tai tarran ja jkortin si itse hakea Merjalta. Emma keräsi kuukausia rohkeutta ja lopulta uskaltautui ihan itse lasten piiriin odottamaan korttiaan. Ihan lopuksi sanottiin Nalle Puh-heiheit.
Emmalle kerhon liikunta oli tietysti usein aika haastavaa ja hänen kanssaan keskityttiin tekemään niitä asioita, joihin Emma kykeni. Vuoden varrella Emman fyysinen kyky liikkua kehittyi hurjasti. Tätä kuvastaa esimerkiksi se, että kevään tullessa Emma juoksi upeasti, osasi kiivetä puolapuita, teki vähän avitettuna kuperkeikan ja osasi aika hyvin istua ihan itse pallon päällä. Emma myös koko ajan oppi jumppamaan itsenäisemmin ja itsenäisemmin. Keväällä häntä ei juuri tarvinnut ottaa syliin, vaan tyttö selvisi ihan itse. Tämä kävi hyvin ilmi niillä kerroilla, jolloin meillä oli Mikon sijaan seuranamme Mami tai silloin kun minulla oli kipsi kädessä ja myös silloin kun Mikko meni jumppaan kolmistaan tyttöjen kanssa, kun minulla oli iltatöitä koululla.
Ihan kevään lopuksi myös meidän perheemme esiintyi Vihti Gymin juhlassa sammakkoesityksessä. Meillä oli kaikilla hienot vihreät sammakkoasut ja -päähineet ja koreografia hyvin harjoiteltuna. Koska meidän ryhmämme oli seuran nuorin ryhmä, oli Emma kiistatta koko gaalan nuorin esiintyjä. Hän kyllä saikin ansaitsemansa huomion ja hurjat taputukset.
