Etusivu | Ihmiset | Mieliasiat | Harrastukset | Dokumentit | Päiväkirja | Tapahtumat | Galleria
Yhteystiedot | Vieraskirja | Uutta sivuilla | Näistä sivuista | Sivukartta

Etusivu > Ihmiset > Isosisko

Vanhemmat  Sukulaiset

Isosisko

Emman isosisko Elli Maria Reinikainen on Emmaa muutamaa päivää yli puolitoista vuotta vanhempi. Elli on puhelias ja toimelias tyttö, jonka ihmiset yleensä tunnistavat vaaleasta kiharasta tukasta.

Kevät 2004

Elli on suhtautunut pikkusiskoonsa niin ihanasti kuin vain voi toivoa. Hän ottaa Emman mukaan leikkeihinsä: Emma saa ruokaleikessä oman lautasen, lego-leikessä oman palikan ja Elli muistaa aina tuoda Emmallekin halattavaksi jonkun karvaisen otuksen. Emman ollessa vajaa nelikuukautinen Elli alkoi myös leikkiä ihan vaan Emman kanssa. Elli kutittelee siskoaan, laittaa päänsä tämän syliin ja odottaa, että Emma kiskoisi korvista tai tukasta. Ja Emma nauraa.

Elli myös pitää huolta siitä, että Emma ei jää missään tilanteessa huomiotta: Kun isi lähtee töihin, vaatii Elli, että Emmankin on saatava hali ja suukko. Kun äiti esittlee uusissa ympyröissä Ellin tai kun uudet ihmiset seisovat ihailemassa Emmaa, muistaa Elli aina esitellä myös Emman. Jos äiti sanoo Ellille tykkäävänsä tästä, muistuttaa Elli heti, että äiti tykkää myös Emmasta.

Elli haluaa aina auttaa Emman hoidossa: Kun Emma on kylvyssä, Elli pesee hänen varpaansa. Kun Emmalta pestään kakkapyllyä, seisoo Elli lattialla Emman kasvojen alla ja sanoo: "Moi". Ellistä on kiva valita Emmalle vaatteet, ja jos tapahtuu mitään erikoista, Elli haluaa, että Emmalle laitetaan mekko. Elli on myös mestari etsimään Emman kadonneita tutteja tai tuomaan rättejä, jos Emma pulauttaa.

Elli tietää hyvin, että Emma on vauva ja että Emma tuli äidin mahasta. Elli myös tuntee hyvin Emman ruokailutottumukset ja vahtii, että äiti imettää Emmaa ja muistaa antaa Emmalle lääkkeet. Muutaman kerran Elli on yrittänyt syöttää Emmalle leipää, mutta nyt hän tietää, että Emma ei osaa syödä muuta kuin maitoa, sillä hänellä ei ole hampaita. Elli myös tietää, että välillä Emmaa pitää vähän varoa, sillä Emma on niin pieni. Toisaalta Elli sekä myös äiti ja isä ovat huomanneet, että vaikka Elli menee makaamaan pitkin pituuttaan seläällään maassa tai sängyllä lekottelevan Emman päälle, nauraa hirnuu Emma onnessaan.

Syksy 2005

Elli ja Emma ovat toisilleen hyvin läheisiä, ovathan he yhdessä lähes koko ajan. On myös ilmiselvää, että tytöt ovat toisilleen tärkeitä. Kumpikin huolehtii siitä, että toisella on asiat hyvin. Jos jompaakumpaa esimerkiksi todella sattuu, on toinen ilmiselvän huolissaan ja yrittää omalla tavallaan auttaa. Emma esimerkiksi yhtenä päivänä satutti itsensä kaatuessaan, jolloin Elli meni välittömästi rakentelemaan legoja. Vähän tytön ratkaisua ihmettelimme, kunnes Elli tuli takaisin Emman luo ja toi hänelle hienon legotornin. Elli ajatteli, että torni tekisi Emman iloiseksi ja Elli oli myös oikeassa. Ellin torni lohdutti siihenkin, mihin äidin syli ja puheet eivät auttaneet.

Elli selvästi nauttii, kun hänellä on sisko, joka ihailee hänen tekemisiään ja jonka saa innostettua oikeastaan mihin vaan leikkiin tai puuhaan. Emmalle taas Ellin seura on hyvin usein sekä fyysisesti, älyllisesti ja henkisesti hyvin kehittävää. Emma nimittäin yrittää oikeastaan kaikilla elämänalueilla selvitä itseään puolitoista vuotta vanhemman lapsen tasoisista puuhista. Tämä näkyy esimerkiksi siitä vauhdista, miten Emman kieli kehittyy tai miten hän selviää sosiaalisista tilanteista. Emman elämä on Ellin rinnalla hyvin haasteellista, hän kulkee suuren osan päivää ihan osaamisensa äärirajoilla.

Samanlaisina ei Elliä ja Emmaa erehdy kukaan pitämään. Ulkopuolinenkin näkee yhden silmälasipäisen kiharatukan ja toisen valkohapsisen suoratukan. Kun tyttöjä yhtään oppii tuntemaan, huomaa, että Elli on oikeastaan tilanteessa kuin tilanteessa vilkas, puhelias, nauravainen, vähän äkkipikainen, hyvin itsenäinen ja hänestä näkyvät voimakkaasti läpi kaikki tunnetilat: iloiset, surulliset ja vihaiset. Emma sen sijaan on rauhallinen, miettiväinen, harkittu ja tunteissaan paljon peitellympi. Hän on seurassa ujompi, ja hänelle on hyvin tärkeää rakkaiden ihmisten läheisyys. Siinä missä Elli on jo vuosia sitten kyllästynyt sylissä istuskeluun, on syli yhä Emmalle maailman tärkein paikka.

Emman iästä huolimatta tuntuu, että tyttö kykenee jo nyt keskittymään ja kiinnostumaan jostain puuhasta syventyen siihen tavalla, joka on vaikkapa Ellille epätyypillinen. Kun kävelemme ulkona, Emma on tytöistä se, joka jää jälkeen, sillä hän kyykistyy maahan tutkimaan jotain kiveä tai kasvia ja unohtaa seurata mukana. Emma on myös jo nyt paljon Elliä ehdottomampi: siinä, missä Ellin kanssa saa vaikeassa tilanteessa tehtyä kompromissin, ei Emma taivu senttiäkään. Josko Ellin raivokohtaukset ovat kovempia, jaksaa Emma huutaa putkeen tarpeen tullen vaikka tunteja. Tavattoman usein tunnistamme Mikon kanssa Ellistä marimaisia ja Emmasta mikkomaisia piirteitä, sekä ulkonäöstä, luonteesta että toimintatavoista. Omenat ovat pudonneet puusta hyvin ilmiselvästi.

Tytöille itselleen heidän luonteidensa erilaisuus ei juuri tuota ongelmia. He tuntevat toistensa tavat aika hyvin. Emma joskus ihmettelee Ellin tunteenpurkauksia ja Elli taas tuskastuu Emman ehdottomuuteen. Harmeja tästä kuitenkin seuraa aika harvoin. Tietenkään Ellin ja Emman yhteiselo ei ole täysin mutkatonta. Riitaa syntyy useimmiten lelujen ja tavaroiden hallinnasta. Elli alkaakin jo tajuta, että meille tarvittaisiin kaikkia tavaroita kaksin kappalein. Leikkikää sillä vuorotellen, on lause, jonka kinastelevat tytöt kuulevat päivittäin useita kertoja. Useimmiten kuitenkin riitatilanteissa, se jolle Mikko ja minä tuomaroimme lelun ensin, aika pian ihan itse antaa lelun välillä toiselle. Elli tosin myöntyy jakamiseen selvästi Emmaa helpommin. Ehkäpä nuoremman asemassa oppii pitämään kynsin hampain kiinni siitä, mikä on itselle annettu.

Toinen tyttöjen yhteentörmäyskohta on ollut nukkumaanmeno. Meillä on vuorotellen kokeiltu erilaisia yhdessä ja erikseen -nukutustapoja, mutta vielä olemme siinä tilanteessa, että Elli vastustelee nukkumista niin paljon, että ei anna Emmankaan nukkua vaan vaatii toista mukaan vastarintaan. Iltaisin Emma pitää siis pelastaa pois Ellin kynsistä, sillä Emmalle nukahtaminen on ainakin vielä ihan rauhallinen ja miellyttävä kokemus. Ennen nukahtamista eri huoneisiin, tytöt aina antavat toisilleen iltasuukot. Elli halaa Emman karhumaisesti syliinsä ja antaa ison märän suukon ja Emma vähän nauraen vastustelee. Joinain iltoina Emma haluaa myös antaa Ellin poskelle suukon, paljon vienomman tosin.

Ihan viime aikoina tytöt ovat keksineet, että he voivat keskustella keskenään. Kun tytöt jättää kahden vaikkapa menemään päiväunille, juttelevat ja pulisevat he ihan rauhassa ja pitkään. He käyvät läpi tapahtumia, kertovat toisilleen juttuja, kyselevät ja vastaavat, Elli joskus lukee Emmalle ulkomuistista kirjoja tai runoja. On upeaa seurata, kuinka tytöille alkaa kehittyä kahdenkeskeinen oma suhde, sisaruuden lisäksi he alkavat olla ystäviä keskenään.

Voit käydä katsomassa myös Ellin kotisivut, joiden rakenne on hyvin samankaltainen näiden Emman sivujen kanssa.

Vanhemmat  Sukulaiset