Etusivu | Ihmiset | Mieliasiat | Harrastukset | Dokumentit | Päiväkirja | Tapahtumat | Galleria
Yhteystiedot | Vieraskirja | Uutta sivuilla | Näistä sivuista | Sivukartta

Etusivu > Galleria > Tekstit > Laulujen sanat

Sadut

Laulujen sanat

Emman nimijuhlissa oli useampia musiikkiesityksiä. Janne ja Mikko lauloivat Päivänsäteen ja menninkäisen sekä Mörri-Möykyn. Pauliina esitti Jukka-ukin säestämänä Oravan pesän.

Päivänsäde ja menninkäinen

Aurinko kun päätti retken
siskoistaan jäi jälkeen hetken
päivänsäde viimeinen.
Hämärä jo metsään hiipi,
päivänsäde kultasiipi
juuri aikoi lentää eestä sen,
kun menninkäisen pienen näki vastaan tulevan,
se juuri oli noussut luolastaan.
Kas menninkäinen ennen päivänlaskua ei voi
milloinkaan elää päällä maan.

Katselivat toisiansa,
menninkäinen rinnassansa
tunsi kummaa leiskuntaa.
Sanoi: "Poltat silmiäni,
mutt' en ole eläissäni
nähnyt mitään yhtä ihanaa!
Ei haittaa vaikka loisteesi mun sokeaksi saa
- on pimeässä hyvä asustaa.
Käy kanssani niin kotiluolaan näytän sulle tien
- ja sinut armaakseni vien!"

Säde vastas: "Peikkokulta,
pimeys vie hengen multa
enkä toivo kuolemaa.
Pois mun täytyy heti mennä,
ellen kohta valoon lennä
niin en hetkeäkään elää saa!"
Niin lähti kaunis päivänsäde, mutta vieläkin,
kun menninkäinen yössä tallustaa,
hän miettii miksi toinen täällä valon lapsi on
ja toinen yötä rakastaa.

Reino Helismaa

Mörri-Möykky

Korpikuusen kannon alla on Mörri-möykyn kolo.
:,:Siellä on koti ja siellä on peti ja peikolla pehmoinen olo.:,:
Tiu tau tiu tau tili tali tittan sirkat soittaa salolla.
:,: pikkuiset peikot ne piilossa pysyy kirkkaalla päivän valolla. :,:

Syksyn tullen sieniä kasvaa karhunkankahalla.
:,: Mörri-Möykky se sateessa istuu kärpässienen alla. :,:
Tiu tau tiu tau.....

Ottaisin minä Mörri-Möykyn jos vain kiinni saisin
:,: pieneen koriin pistäisin ja kotiin kuljettaisin :,:
Tiu tau tiu tau.....

Vaan eipä taida meidän äiti peikkolasta ottaa,
:,: eipä se edes usko että Mörri-Möykky on totta. :,:
Tiu tau tiu tau...

Marjatta Pokela

Oravan pesä

Kas kuusen latvassa oksien alla
on pesä pienoinen oravalla;
sen poikaset siinä ne leikkiä lyö
ja pikku hampahin siementä syö.

On siinä vihreä vilpoinen katto
ja naavoista lämpöinen lattiamatto
ja pikkuruikkuiset ikkunat
ja vuoteena sammalet vihannat.

Kun talven tuulet ne metsässä laukkaa
ja lumet ne lentää ja pakkanen paukka,
niin oravan pesästä pienoinen pää
se ikkunan reiästä pilkistää.

Ja kuusonen tuutivi tullessa ehtoon
siell' oravan poikasen tuttuhun kehtoon
Ja elämä heillä on herttaisaa,
kun kuusen latvassa keinua saa.

P. J. Hannikainen

Sadut